Ruokatunti

Oijoi, kuinkas kävi?

2008-01-29T19:27:00+02:00

...no hassusti tietenkin.

Mikähän aiheuttaa sen, että aivan hyvä, vain noin 15-vuotias yleiskone alkaa pukata mustaa savua ja haista pahalle niin että joutuu jäähylle parvekkeelle?

Vinkki: 1,4 kiloa naudan jauhelihaahan se.

Sähkövatkaimen taikinakoukuilla jatkettiin, ja lopputulos oli oikein hyvä ja herkullinen:

Ikioman "norsunjalan" valmistus ei olekaan niin hankalaa kuin luulisi. Kebab syntyy näin:

1,4 kg naudan jauhelihaa
1,5 rkl suolaa
2 rkl paprikajauhetta
1,5 rkl pippurisekoitusta
meiramia, persiljaa, muskottia, basilikaa, valkosipulia, tomaattia ja oreganoa sisältävää maustesekoitusta noin 1 rkl
0,5 dl öljyä

Sekoita mausteet öljyyn ja kaada jauhelihan joukkoon. Vaivaa ensin yleiskoneella, ja sen kärähdettyä sähkövatkaimella, yhteensä n. 20 minuuttia. Muotoile jauhelihasta tiukka pötkö, jota paistat uunissa 100 asteessa 3-4 h. Vuole jäähtyneestä pötköstä ohuen ohuita siivuja ja grillaa ne nopeasti uunissa grillivastuksen alla. Tarjoile haluamallasi tavalla - meillä tässä riisikebab melkein kebab-paikan malliin, suolakurkut ja kiinankaalit löytyvät, samoin valkosipuli-jogurttikastike ja chilisempi tomaattisoosi. Hyvää! Aikaa otti ja olihan se vähän vaivalloista (eivätkä uudet yleiskoneetkaan ilmaisia ole:-)) mutta loppujen lopuksi kuitenkin melko pienin ponnistuksin saatiin kebablastuja iso kasa myös pakkaseen myöhemmin syötäväksi. Tätä tehdään uudelleen.

Pestokana ja hirsotto

2008-01-29T19:20:00+02:00

Kovin suunnittelin broilerin syönnin lopettamista sen dokumentin takia, mutta sorruin siivekkäisiin taas, kun se nyt on niin helppoa. No, ainakin selkeästi sen syönti on meillä vähentynyt, laskujeni mukaan sitä on ollut tarjolla kahdesti parin kuukauden sisään. Ja jo jonkin aikaa sitten tässä muodossaan.

broilerin rintafileitä
pestoa (meillä punaista)
hirssiä
porkkanaa
purjoa
kasvislientä
limettimehua
juustoraastetta

Leikkaa fileet auki ja täytä pestolla, kiinnitä cocktailtikulla. Paista broilerit pannulla kypsiksi, tee samalla "hirsotto" hirssistä ja vihanneksista, mausta limettimehulla ja juustoraasteella sekä suolalla ja pippurilla. Hirssi maistui meille oikein mainiosti, ja pitäisi enemmänkin kokeilla näitä kaikkia muita lisäkkeitä, kuka sitä riisiä ja perunaa, pastaa ja kuskusiakaan aina jaksaa. Toinen aika kiva on kvinoa, joka sopisi varmaan aika mukavasti tämänkin kanssa!

Leipä mehulingon jätteistä

2008-01-12T21:30:00+02:00

Näin pimeällä alkoi tehdä mieli ihania kesäisiä vastalingottuja mehuja, joten kaupasta tarttui mukaan hedelmiä, lisäksi tyhjensin nahistumisuhan alla olleita omppuja ison kasan kaapista mehua varten. Mehu sisälsi pari appelsiinia, monta vihreää omenaa, kolme pientä luumua ja kaksi isoa porkkanaa. Tykkään todella tehdä mehuja, mutta toisaalta harmittaa hyvän hedelmäkuidun, siis suurimman osan hedelmästä, meno täysin hukkaan. Aina olen miettinyt, että tekisin mössöstä jotain, ja joskus olen muistaakseni johonkin piirakkataikinaan omenatöhnää heittänytkin, mutta yleensä kuitenkaan en. Nyt sitten halusin leipoa roippeista leipää.

Sopiva resepti löytyikin Pakkopullan monipuolisista leivontaohjeista, pähkinäinen soodaleipä sopi tähän käyttötarkoitukseen loistavasti. No, eihän meillä taas mitään pähkinärouhetta löytynyt, mutta leivästä tuli herkullista kaikesta huolimatta.

Tässä siis Pakkopullan (alun perin Valittujen Palojen) ohjeesta meille muotoutunut taikina:

n. 200 g mehulingosta löytynyttä porkkana-omena-luumu-appelsiinimöhnää

7,5 dl hiivaleipäjauhoja

2 tl soodaa

1 tl suolaa

1 dl leseitä

n. 1 dl hedelmämysliä, kun eihän meillä mitään hasselpähkinärouhetta ollut ja jotain halusin laittaa:-) Tämä oli hyvä veto!

1 rkl ruskeaa sokeria

1 valkosipulinkynsi (no joo, tämän olisin tässä käytössä voinut jättää poiskin, vaikka se alkuperäiseen sopiikin varmaan todella mainiosti, kun käytetään porkkana- tai kesäkurpitsaraastetta. Laitoin kumminkin ja ei se häirinnyt, tuntuu näin jälkikäteen vain jotenkin ylimääräiseltä ja yhteensopimattomalta)

4 dl maustamatonta jugurttia

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää Möhnä ja valkosipuli. Sekoita kädellä vaivaten joukkoon jugurtti. Älä sekoita liikaa. Valuta taikina pitkäksi pötköksi pellille. Leipä saa jäädä rosoiseksi. Kypsennä 200 asteessa puolisen tuntia kauniin ruskeaksi.

Tästä tuli hyvä mieli: Möhnä ei mennyt roskikseen, ja Miehekäs piti leivästä niin että söi sitä itsensä kipeäksi (kipeys sinänsä ei mieltäni hyväksi saa, mutta se todella tykkäsi tästä leivästä!). Minustakin leipä oli kyllä varsin namia.

Strutsikäristys

2008-01-12T21:15:00+02:00

Väittävät, että strutsin liha on vähärasvaista, eikä juurikaan sisällä kolesterolia. Kuitenkin se muistuttaa enemmän naudan tai vasikan lihaa kuin esim. broileria, vaikka lintu onkin. Hyvältä se kyllä maistuu. Edellisestä strutsin syönnistä oli vuosia, ja Tenava ei tietääkseni ollut ikinä strutsia testannut, siispä kokeilemaan taas. Pakastimesta löytyi strutsin käristyslihaa ja melko pitkälti pakkauksen ohjeen mukaan mentiin. Siis:

pakkaus (240 g) strutsinkäristystä
2 rkl ruokaöljyä
1-2 sipulia
2 isoa kuningasosteri-sientä pilkottuna
1-2 tl currya
2 dl vettä + kanafondia
2 tl sinappia
1,5 dl ruokakermaa
mustapippuria

Käristä jäiset lihaviipaleet öljyssä padassa. Lisää hienonnettu sipuli ja sienet. Kiehauta ja laske lämpötilaa. Hauduta noin 5 minuuttia.
Mausta currylla. Lisää vesi ja fondi, sinappi ja kerma. Keitä vielä hiljalleen noin 10 minuuttia. Tarkista maku ja mausta pippurilla. (Meidän ei ainakaan enää fondin jälkeen suolaa kaivannut, vaikka ohjeessa siihenkin kehotettiin. Pakkauksen ohjeessa penättiin valkopippuria, mutta minä kun tykkään vaan siitä mustasta...)

Tarjoilimme käristyksen kaura-riisin kanssa, seurana porkkana-puolukkaraastetta. Nopeasti valmistui ja kaikille maistui.

Kai se strutsi siipikarja-kategoriaan menee, ainakin avarakatseisimmille. Broilerit voivat olla toista mieltä, mutta niiltä ei kysytä. Ilmeisesti strutsi maistui myös perheen pienimmälle, sillä illalla sain kehotuksen tehdä myös strutsikakkua. Todella kokeileva keittiö siis!

Mitä kumman möykkyjä?

2008-01-02T22:44:00+02:00

Yhdessä Aliens-elokuvassa tämän näköisistä (limaisemmista tosin) kuoriutui ikäviä juttuja, mutta tässä ei nyt ole kyse siitä. Tämä oli ensikosketukseni kastanjoihin omassa köökissä, kioskista olen ostellut joskus, enkä ollut ihmeemmin vaikuttunut. Nyt kuitenkin kuulin työmatkalla ihanan kastanjakeiton ohjeen ja yritin tutustua tarkemmin näihin veijareihin. Paahdoin uunissa 200 C 30 minuuttia, osa oli herkullisia valkosipulivoin kanssa, osa taas kovia (pelkäsin paikkojen puolesta), mustuneita, syömäkelvottomia. Paahdoinko liian kauan? Olivatko ne jo meille tullessaan huonoja? Mitä tein väärin vai vaihdanko kastanjantoimittajaa? Jos osaat auttaa, auta ihmeessä. Palataan sitten siihen herkulliseen keitto-ohjeeseen.

Uudenvuoden purtavia

2008-01-02T22:20:00+02:00

Quesadillat, pikkumunakkaat

Ystävien illanvietossa isäntäväki oli valinnut Meksiko-teeman, joka kyllä maistuu aina yhtä hyvältä, vaikka vitsailimmekin sen olevan jo ehkä vähän ysärikamaa. Meistä se sopi kuitenkin ihan hyvin myös nolkyt-luvulle! Sain melko vapaat kädet, pääruokana olisi chili con carnea, joten jauhelihapohjaiset alkuhässäkät eivät tulisi kysymykseen. Surffailin aikani ja päädyin Limepippurin loistaville pikkupurtava-sivuille, joilta sain idean jos toisenkin.

Pikkumunakkaat, vain hieman muunnellen Limepippurin ohjetta

Voiteluun
1 rkl margariinia
3 rkl korppujauhoja

Vuokaan
12-18 kirsikka- tai miniluumutomaattia
100 g mozzarellaa ja köntti manchego-juustoa
2 rkl tuoretta, silputtua persiljaa (koska kaupan basilikat olivat ala-arvoisia, alkuperäinen ohje vaati basilikaa, ja se olisi voinut toimia vielä herkullisemmin)

Liemi
4 kananmunaa
1 1/2 dl maitoa
4 rkl vehnäjauhoja
rouhittua mustapippuria
1 tl suolaa

Voitele ja korppujauhota muffinssivuoka.

Jaa vuokiin puolitetut tomaatit, paloiteltu juusto ja silputtu persilja. Sekoita liemen ainekset keskenään ja jaa liemi muffinssivuokiin. Kypsennä 180 asteessa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.

Näistä tuli todella hyviä ja maistuivat lapsillekin, moni meksikö-mössö kun voi olla vähän turhan tujakkaa pienille ihmisille. Herkullisia!

Toteutin Limepippurin ohjeesta jääkaappimme sisältöön soveltaen myös marinoidut katkaravut, mutta niistä ei valitettavasti ollut kuvaa.

500 g kuorittuja katkarapuja

1/4 dl vaahterasiirappia
1-2 tl valkoista balsamiviinietikkaa
2 valkosipulin kynttä
2-3 tl raastettua inkivääriä
1/2 dl hienonnettua persiljaa
1/2 dl sitruunan mehua
1/2 dl ruokaöljyä
suolaa
mustapippuria

Tosi hyviä nämäkin!

Sitten tein vielä guacamolea, jota meillä syödään aika useasti, ei vain meksiko-iltoina:

2 avokadoa
1 punasipuli, silputtu (mahdollisimman hienoksi)
2-3 valkosipulin kynttä, tai enemmän, ihan miltä itsestäsi tuntuu
kunnon roiskaus sitruunan mehua
suolaa
pippuria

Soseuta avokado (itse en tykkää soseuttaa liian soseeksi, sattumia saa jäädä), sekoita joukkoon muut ainekset. Valmis! 2-vuotiaamme mättäisi tätä kaksin käsin.

Quesadillojen (yläkuvassa vasemmalla) sisältä löytyi chevreä, chorizo-makkaraa ja hunajaa, ihan tällaisen ohjeen mukaan, tosin maustamattomilla lätyillä ja ilman sitruunamelissaa. Ne ne vasta hyviä olivat, eikä takuulla jää viimeiseksi kerraksi kun niitä teemme!

Hyvää uutta vuotta!

2008-01-02T21:48:00+02:00

Ja tunnen huonoa omatuntoa tällaisesta blogiparan laiminlyönnistä, mutta olen sekä työ- että vapaa-aikamatkaillut, ollut kiireinen, harrastanut, enkä yksinkertaisesti ole saanut aikaan mitään mainittavaa ruoanlaiton saralla. Jouluruoat nyt ovat jouluruokia, minä en niistä juuri pidä enkä varsinaisesti ehtinyt niitä tehdäkään. Tällaisen kaakun pyöräytin kuitenkin jo ennen joulua, ja hyvissä ajoin ennen joulua se oli myös syöty...

Se syntyy näin:

200 g voita
2 dl Siro erikoishienoa sokeria

vatkataan vaahdoksi

sekoitetaan joukkoon

3 munaa yksitellen edelleen vatkaten

sekä keskenään sekoitetut

2 tl vanilliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja

sitten vielä

n. 2 dl hienoksi pilkottuja sekahedelmiä
n. 1/2 dl limoncello-likööriä
n. 1/2 dl 5 % ruoanlaittofraichea

paistetaan 175 C kunnes kypsä, eli noin 50-60 minuuttia.

Näitä keksejä kannattaa kokeilla!

2007-11-25T21:19:00+02:00

Jollei sitä ole jo tehnyt. Halusin viedä eräälle opettajalleni itsetehdyn joulutervehdyksen ja koska en ehtinyt kutoa sukkia päädyin leivonnaiseen. Googletin hakusanoilla "the best cookies ever" ja sain joitakin reseptejä, joista valitsin tämän:

Keksit ovat kuin kahvilasta, sopivan pehmeitä sisältä, rapeita reunoilta, maukkaita, sulavat suussa, ihania! Reseptisivun elämää helpottavasta muuntimesta plussaa. Keksien määräksi kannattaa valita noin 18 tai 35, jotta saa aikaan järkevän munien määrän, eikä esimerkiksi 2 kokonaista ja 1/4 keltuaista. Itse tein 35 ja aika tarkkaan sen määrän sainkin. Isoja ovat, monta ei voi syödä kerralla. Paitsi Miehekäs kyllä voi.

Pihvi

2007-11-24T13:34:00+02:00

Tätä reseptiä markettimme jakeli isänpäiväpihvin nimellä. Sopii tietysti muihinkin päiviin.

Porsaan tai naudan ulkofileetä (meillä nautaa)
Sipulia (meillä puna-)
Grillimaustetta
Rouhittua pippuria
Sinappia
Sitruunamehua
Konjakkia
Ruokacremeä
Pippurijuustoa pihvien päälle (meillä ei)

Paista pihvit kuumalla pannulla, lisää joukkoon pilkottu sipuli. Käännä pihvit ja ripottele päälle grillimauste ja pippurit. Lisää sitruunamehu, sinappi, konjakki ja ruokacreme.

Tarjoa uuniperunoiden (meillä lohkottujen) ja tomaattisipulisalaatin kanssa.

Isänpäiväherkkuja

2007-11-11T13:13:00+02:00

Eilen syötiin pitkästä aikaa pannuvalmista siikaa, jonka kevyesti vehnäjauholla, suolalla ja sitruunapippurirouheella leivitin ja paistoin pannulla. Siian lisukkeena oli aikanaan Lidlin pastaviikoilta käteen tarttuneita mustekalan musteella värjättyjä mustia linguineja, jotka onnistuin kerrankin keittämään aivan täydellisen al denteksi, ja keittämisen jälkeen kostutin öljyllä, maustoin merisuolalla, kolmella puristetulla valkosipulinkynnellä ja persiljasilpulla. Hyvää tuli, ja musta pasta on aika kivan näköistä.

Jälkiruoaksi oli Monkeyfoodista kopioitua banaanijäätelöä, josta koko ruokablogistan on ilmeisesti innostunut, eikä syyttä: Uskomattoman hyvää, kermaisen pehmeää ja maukasta (no juu, tietysti banaanin makuista, mutta banaanihan on hyvää kuin mikä). Osan söimme au naturel, osaan valutin isänpäiväkakusta jäljelle jäänyttä sulatettua tummaa suklaata, jolloin siitä tuli herkullista stracciatellaa. Muualla on kokeiltu ilmeisesti ainakin kanelia, carob-jauhetta ja pähkinärouhetta ja piparkakkumaustetta. Ihan mahtavaa, ja tietysti yltiöterveellistä.

Niin, siitä ei valitettavasti jäänyt kuviin kuin nuollut kipot. Ei niistä sen enempää.

Tänään meidän perheessä juhlii isi, joka on suuri Hämis-fani. Hämis III dvd:llä tuli tietysti lahjaksi, ja kakku noudattelee samaa teemaa. Sokerikakun välissä on vuorotellen mansikka- ja puolukkahilloja pieneen määrään kermaa sekoitettuna, päällä kaulittu sininen marsipaanilevy ja suklaasta pursotettu hämiksen verkko asukkaineen. Reunoilla kermavaahtoa, ihan vaan groteskisti veitsellä vedellen. Kävisi kai myös myöhästyneeksi Halloween-kakuksi.

Hyvää isänpäivää muidenkin isille!