Ollaanpa sitä oltu laiskoja ruoanlaittajia. Vietimme yhden viikonlopun poissa kotoa ja toisen vähän kiireisinä, eikä niistä viikolla äkisti hutaistuista jauhelihakastikkeista kerta kaikkiaan kannata ottaa kuvia. Nyt kuitenkin toteutin pitkäaikaisen haaveeni taas pitkästä aikaa, jo ihan siksikin, että sivupohja velvoittaa...



Tutustuin sushiin vasta vähän yli parikymppisenä. Vaihto-opiskelijana ollessani opiskelija-asuntolassa seinäni takana asui vanhempi japanilaisnainen, ja kerran muutaman sattuman kautta päädyin sinne juhlimaan minulle täysin tuntemattoman japanilaisopiskelijan syntymäpäiviä. Onneksi päädyin, sillä äänekkäät juhlat huipentuivat naapurini kotitekoiseen sushiin, ja sen jälkeen en ole raa'an kalan otteesta irti päässytkään.

Makirullathan ovat suhteellisen helppotekoisia ja hyvänmakuisia, siksi olen kotona laittanut yleensä vain niitä. Lähikaupoistamme saatavan fisun tuoreus on aina hienoinen kysymysmerkki, niinpä sashimi ei houkuttele kuin ravintoloissa syötynä - samasta syystä kala ei meillä kotirullissa ole ikinä näytellyt sitä suurinta roolia. Jonakin päivänä kuitenkin lähden ulos aikaisin ja noudan vaikka hallista sen kaikkein tuoreimman kalan ja sitten meillä syödään myös sashimia. Siihen asti näitä.



Tässä ohje sushiriisiin japanilaisesta keittokirjastani (Hayamizu, Kiyoshi & Hoshino, Yuhei: Japanisch Kochen):

Vettä ja riisiä suhteessa 1:1. (Minä käytin 250 g riisiä ja siis saman verran vettä. Riisi on riittoisaa. Tästä määrästä kääräisin 35 makirullaa.)


Huuhtele riisi hyvin. Aseta kannen ja kattilan väliin pyyhe, joka imee kiehuvasta vedestä nousevan höyryn. Keitä miedolla lämmöllä n. 20 minuuttia, kunnes vesi on haihtunut.

Keitä sitten mausteliemi seuraavista:


Älä tee kuten minä teen, tee kuten minä sanon. En tiedä, mihin katosi riisiviinietikkapullo matkalla kaupan hyllyltä kassalle. Kädessäni se oli, mielestäni myös korissani, kassakuitissa sitä ei kuitenkaan ollut, eikä kassissa kotiin tultuamme. Kauppareissu sisälsi kyllä elementtejä, jotka saivat ajatukset harhailemaan (raivopäinen oma 2-vuotias omilla pikku kärryillään liikenteessä varttia vaille kuuden ruuhkassa lauantaina), joten ihmekös tuo. Sitten sävelsin ja cross kitchen -hengessä käytin valkoista balsamicoa... älkää kertoko KENELLEKÄÄN japanilaiselle tästä!

Täytteenä käytimme kurkkua, lohifileetä suikaleina, surimipuikkoja (Tenavan suurta herkkua) ja munarullaa. Viimeksi mainittu syntyy näin:


Sekoita ainekset keskenään ja paista pannulla ohut kerros munaseosta kasviöljyssä. Kun seos pannulla on jähmettynyt alapuoleltaan, mutta yläpuolelta ei vielä, kääri lastan avulla munakas ohuelle rullalle. Varovasti. Älä nosta sitä pannulta, vaan jätä reunalle, ja lisää seuraava ohut kerros, katso, että seosta menee myös rullan alle. Kun paistettava kerros taas on käärintäkunnossa, kääri se edellisen rullan ympärille. Toista, kunnes olet paistanut kaiken munakasseoksen. Kääri rulla vielä tiukasti leivinpaperin sisään, ja anna jähmettyä 10 minuuttia. Näin saat kauniimman muodon, mikäli käärintä ei ihan mennyt putkeen. Itselläni ei ainakaan ikinä mene.

Ja käärintähän siis menee niin, että norilevälevyn päälle levitetään kostutetuin sormin annos riisiä, jättäen kuitenkin noin sentti tyhjää tilaa toiseen päähän. Sen jälkeen riisin päälle vedetään vaikkapa sormella ohuen ohuelti wasabi-tahnaa - tai kukin makunsa mukaan tietysti, mutta onhan se aika vahvaa. Sen päälle kalat, kurkut, surimit, munarullat ym. ohuina suikaleina, ja sitten bambumattoa apuna käyttäen kääräistään koko komeus rullalle. Se riisitön sentti levästä kostutetaan vedellä ja sillä liimataan rulla yhteen. Käärithän tiukasti, niin rullia on helpompi leikata!

Sitten syömään. Meiltähän puuttui myös inkivääri, mutta hyvää oli silti... maatiaissushia!