...no hassusti tietenkin.

Mikähän aiheuttaa sen, että aivan hyvä, vain noin 15-vuotias yleiskone alkaa pukata mustaa savua ja haista pahalle niin että joutuu jäähylle parvekkeelle?

Vinkki: 1,4 kiloa naudan jauhelihaahan se.

Sähkövatkaimen taikinakoukuilla jatkettiin, ja lopputulos oli oikein hyvä ja herkullinen:



Ikioman "norsunjalan" valmistus ei olekaan niin hankalaa kuin luulisi. Kebab syntyy näin:

1,4 kg naudan jauhelihaa
1,5 rkl suolaa
2 rkl paprikajauhetta
1,5 rkl pippurisekoitusta
meiramia, persiljaa, muskottia, basilikaa, valkosipulia, tomaattia ja oreganoa sisältävää maustesekoitusta noin 1 rkl
0,5 dl öljyä

Sekoita mausteet öljyyn ja kaada jauhelihan joukkoon. Vaivaa ensin yleiskoneella, ja sen kärähdettyä sähkövatkaimella, yhteensä n. 20 minuuttia. Muotoile jauhelihasta tiukka pötkö, jota paistat uunissa 100 asteessa 3-4 h. Vuole jäähtyneestä pötköstä ohuen ohuita siivuja ja grillaa ne nopeasti uunissa grillivastuksen alla. Tarjoile haluamallasi tavalla - meillä tässä riisikebab melkein kebab-paikan malliin, suolakurkut ja kiinankaalit löytyvät, samoin valkosipuli-jogurttikastike ja chilisempi tomaattisoosi. Hyvää! Aikaa otti ja olihan se vähän vaivalloista (eivätkä uudet yleiskoneetkaan ilmaisia ole:-)) mutta loppujen lopuksi kuitenkin melko pienin ponnistuksin saatiin kebablastuja iso kasa myös pakkaseen myöhemmin syötäväksi. Tätä tehdään uudelleen.

Kovin suunnittelin broilerin syönnin lopettamista sen dokumentin takia, mutta sorruin siivekkäisiin taas, kun se nyt on niin helppoa. No, ainakin selkeästi sen syönti on meillä vähentynyt, laskujeni mukaan sitä on ollut tarjolla kahdesti parin kuukauden sisään. Ja jo jonkin aikaa sitten tässä muodossaan.

broilerin rintafileitä
pestoa (meillä punaista)
hirssiä
porkkanaa
purjoa
kasvislientä
limettimehua
juustoraastetta

Leikkaa fileet auki ja täytä pestolla, kiinnitä cocktailtikulla. Paista broilerit pannulla kypsiksi, tee samalla "hirsotto" hirssistä ja vihanneksista, mausta limettimehulla ja juustoraasteella sekä suolalla ja pippurilla. Hirssi maistui meille oikein mainiosti, ja pitäisi enemmänkin kokeilla näitä kaikkia muita lisäkkeitä, kuka sitä riisiä ja perunaa, pastaa ja kuskusiakaan aina jaksaa. Toinen aika kiva on kvinoa, joka sopisi varmaan aika mukavasti tämänkin kanssa!

Näin pimeällä alkoi tehdä mieli ihania kesäisiä vastalingottuja mehuja, joten kaupasta tarttui mukaan hedelmiä, lisäksi tyhjensin nahistumisuhan alla olleita omppuja ison kasan kaapista mehua varten. Mehu sisälsi pari appelsiinia, monta vihreää omenaa, kolme pientä luumua ja kaksi isoa porkkanaa. Tykkään todella tehdä mehuja, mutta toisaalta harmittaa hyvän hedelmäkuidun, siis suurimman osan hedelmästä, meno täysin hukkaan. Aina olen miettinyt, että tekisin mössöstä jotain, ja joskus olen muistaakseni johonkin piirakkataikinaan omenatöhnää heittänytkin, mutta yleensä kuitenkaan en. Nyt sitten halusin leipoa roippeista leipää.

Sopiva resepti löytyikin Pakkopullan monipuolisista leivontaohjeista, pähkinäinen soodaleipä sopi tähän käyttötarkoitukseen loistavasti. No, eihän meillä taas mitään pähkinärouhetta löytynyt, mutta leivästä tuli herkullista kaikesta huolimatta.

Tässä siis Pakkopullan (alun perin Valittujen Palojen) ohjeesta meille muotoutunut taikina:

n. 200 g mehulingosta löytynyttä porkkana-omena-luumu-appelsiinimöhnää

 

7,5 dl  hiivaleipäjauhoja

 

2 tl  soodaa

 

1 tl  suolaa

 

1 dl  leseitä

 

n. 1 dl  hedelmämysliä, kun eihän meillä mitään hasselpähkinärouhetta ollut ja jotain halusin laittaa:-) Tämä oli hyvä veto!

 

1 rkl  ruskeaa sokeria

 

1 valkosipulinkynsi (no joo, tämän olisin tässä käytössä voinut jättää poiskin, vaikka se alkuperäiseen sopiikin varmaan todella mainiosti, kun käytetään porkkana- tai kesäkurpitsaraastetta. Laitoin kumminkin ja ei se häirinnyt, tuntuu näin jälkikäteen vain jotenkin ylimääräiseltä ja yhteensopimattomalta)

 

4 dl  maustamatonta jugurttia

 

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää Möhnä ja valkosipuli. Sekoita kädellä vaivaten joukkoon jugurtti. Älä sekoita liikaa. Valuta taikina pitkäksi pötköksi pellille. Leipä saa jäädä rosoiseksi. Kypsennä 200 asteessa puolisen tuntia kauniin ruskeaksi.

Tästä tuli hyvä mieli: Möhnä ei mennyt roskikseen, ja Miehekäs piti leivästä niin että söi sitä itsensä kipeäksi (kipeys sinänsä ei mieltäni hyväksi saa, mutta se todella tykkäsi tästä leivästä!). Minustakin leipä oli kyllä varsin namia.

Väittävät, että strutsin liha on vähärasvaista, eikä juurikaan sisällä kolesterolia. Kuitenkin se muistuttaa enemmän naudan tai vasikan lihaa kuin esim. broileria, vaikka lintu onkin. Hyvältä se kyllä maistuu. Edellisestä strutsin syönnistä oli vuosia, ja Tenava ei tietääkseni ollut ikinä strutsia testannut, siispä kokeilemaan taas. Pakastimesta löytyi strutsin käristyslihaa ja melko pitkälti pakkauksen ohjeen mukaan mentiin. Siis:

pakkaus (240 g) strutsinkäristystä
2 rkl ruokaöljyä
1-2 sipulia
2 isoa kuningasosteri-sientä pilkottuna
1-2 tl currya
2 dl vettä + kanafondia
2 tl sinappia
1,5 dl ruokakermaa
mustapippuria

Käristä jäiset lihaviipaleet öljyssä padassa. Lisää hienonnettu sipuli ja sienet. Kiehauta ja laske lämpötilaa. Hauduta noin 5 minuuttia.
Mausta currylla. Lisää vesi ja fondi, sinappi ja kerma. Keitä vielä hiljalleen noin 10 minuuttia. Tarkista maku ja mausta pippurilla. (Meidän ei ainakaan enää fondin jälkeen suolaa kaivannut, vaikka ohjeessa siihenkin kehotettiin. Pakkauksen ohjeessa penättiin valkopippuria, mutta minä kun tykkään vaan siitä mustasta...)

Tarjoilimme käristyksen kaura-riisin kanssa, seurana porkkana-puolukkaraastetta. Nopeasti valmistui ja kaikille maistui.

Kai se strutsi siipikarja-kategoriaan menee, ainakin avarakatseisimmille. Broilerit voivat olla toista mieltä, mutta niiltä ei kysytä. Ilmeisesti strutsi maistui myös perheen pienimmälle, sillä illalla sain kehotuksen tehdä myös strutsikakkua. Todella kokeileva keittiö siis!

Yhdessä Aliens-elokuvassa tämän näköisistä (limaisemmista tosin) kuoriutui ikäviä juttuja, mutta tässä ei nyt ole kyse siitä. Tämä oli ensikosketukseni kastanjoihin omassa köökissä, kioskista olen ostellut joskus, enkä ollut ihmeemmin vaikuttunut. Nyt kuitenkin kuulin työmatkalla ihanan kastanjakeiton ohjeen ja yritin tutustua tarkemmin näihin veijareihin. Paahdoin uunissa 200 C 30 minuuttia, osa oli herkullisia valkosipulivoin kanssa, osa taas kovia (pelkäsin paikkojen puolesta), mustuneita, syömäkelvottomia. Paahdoinko liian kauan? Olivatko ne jo meille tullessaan huonoja? Mitä tein väärin vai vaihdanko kastanjantoimittajaa? Jos osaat auttaa, auta ihmeessä. Palataan sitten siihen herkulliseen keitto-ohjeeseen.