Ankanrintaa ja risottoa

Lidlissä pitivät jotakin riistaviikkoja, kaikkea mahdollista löytyi karhupatésta lähtien. Minun kärryihini hyppäsi ankanrintaa, koska en ollut sitä ikinä vielä itse laittanut mutta useasti telkkarissa nähnyt ja monesti itsekin meinannut. Tämä jos mikä on helppoa ja kohtuullisen nopeaakin. Riistaa se kuitenkaan tuskin on...

Ankan nahkapuoleen pitää veistellä ristikkäisviiltoja, jotta se ei kupruile paistettaessa. Mausteina käytin mustapippuria ja suolaa, jotka hieroin fileeseen tässä vaiheessa. Nahan alla on rutkasti rasvaa, joka riittää paistinrasvaksi, pannulle ei siis lisätä mitään. Ankka lätkäistään kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin ja annetaan pannun lämmetä kuumaksi, sitten paistetaan nahkapuoli kauniin ruskeaksi. Tässä vaiheessa rasvaa onkin jo pannulla lammikko. Sitten paistetaan vielä toinen puoli kauniin ruskeaksi. Ankka saa jäädä sisältä vaaleanpunaiseksi.

Taas tein risottoa, ohje on sama, paitsi tällä kertaa käytin viinin asemasta sitruunamehua (puolikkaan sitruunan), puna- ja valkosipulia sekä persiljaa ja grana padano-juustoa raastettuna, tuorejuuston ja kantarellit jätin pois (raja se on miunkii sieniystävällisyydelläni!).

Tämä ruoka ei saavuttanut taloutemme alle kolmivuotiaiden suosiota, mutta Tenava taitaa olla kipeäksi tulossa, joten se voisi selittää ruokahaluttomuuden. Sillä oli tämä kuitenkin hyvää!